Taikkariviikko ja ikäkriisi

Opiskelen tosiaan Taidelukiossa, ja meillä tammikuun viimeinen viikko on Taikkariviikko. Musiikkipuolelaisilla on kaksi isoa konserttia, joissa kuvislinjalaiset ovat kuvaajina ja lavastajina. Kuvisabeilla on lopputyönäyttely.

Ja nyt se on ohi. Meillä oli tiistaina melkein puoleenyöhön kestävä Promenadi-konsertti, jossa esiintyi erilaisia kokoonpanoja kuorosta ja jousisoittimista poppisbiiseihin. Ja tottakai se oli pakko katsoa alusta loppuun, vaikka itse esiintyikin vain kuorossa. Tsempattiin kavereita ja hurrattiin kaikille. Sellaista meidän koulussa on.

Ja juuri Taikkariviikko on syynä siihen, etten ole kerinnyt kirjoittamaan mitään, saati ottamaan kuvia. Tiistaina autettiin (mikäli meidän söhellystä voi auttamiseksi sanoa) Emman kanssa kuvislinjalaisia Kevarin lavasteiden teossa. Palkkiona sain hervottoman rakon sormeen ja ranteen toimintakyvyttömäksi pariksi päiväksi. Kuitenkin loppu hyvin, kaikki hyvin.

Perjantaina oli sitten Kevari, meidän monta tuntia kestävä kevyen musiikin konsertti. Itelläni oli kauhun hetket herätessä, kun kurkku oli niin turvoksissa, ettei meinannut henkeä saada. Ja illalla pitäisi nousta vuosikurssibändin kanssa lavalle. Kipulääkkeitä ja teetä naamaan ja hyvinhän se loppujen lopuksi meni. Jännitti miljoona kertaa vähemmän kuin viime vuonna, vaikka me bändin laulajat ei oltukaan samaan aikaan lavalla, kun ei ollut laulettavaa toistemme biiseissä.

Yleisesti viime viikko oli tosi antoisa ja kiva, ja nyt onkin vähän haikea olo, kun se on ohi. Aika kuluu nopeasti, vastahan oltiin ykkösellä. Vastahan jännitettiin, kuka pääsee Taikkariin ja kuka ei!

On tosi outoa ajatella, että 12 päivää ja me kakkoset ollaan wanhoja. Tosiaan, siihen on enää kaksitoista päivää. Mihin tää aika oikein menee?
Kamalinta kaikessa on se, että miun isosisko, Essi, joka ei mitenkään voi olla vielä täysi-ikäinen, täytti äsken 20! Tässähän tulee ikäkriisi kun itelläni on täysi-ikäisyyteen enää 101 päivää. Apua.